lauantai 20. tammikuuta 2018

Kaupungin porvarihallitus

Vannoutuneen ja solidaarisuuteen uskovan vihervassarin on mahdotonta ymmärtää kaupunginhallituksen viime maanantaista päätöstä korottaa perusturvajohtajan palkkaa.

Uutisista löytyi toki (kaupungin tiedottamat?) perustelut, mutta ainakin tavallisen tallaajan kantilta katsottuna olivat ne jokseenkin heppoiset.

Ja vaikka vannoutunut, solidaarinen vihervassari jossain ulottuvuudessa korotuksen ymmärtäisikin, olisi tuossa ulottuvuudessa ihmeteltävää myös siinä, miksi kaupunginhallitukselle ei riittänyt kaupunginjohtajan alunperin esittämä korotus?

Korotus on muistaakseni 15 prosentin luokkaa, kun samaan aikaan esimerkiksi eläkkeet nousivat 0,55 %. Keskustalaisen pääministerin nykyisen ns. hallituksen alkutaipaleina esittämä vetoomus kaikkien osallistumisesta talkoisiin ei nähtävästi taaskaan Rovaniemellä aiheuttanut kaupungin porvarihallituksessa minkäänlaista omantunnon liikehdintää.

Eli ei mitään uutta auringon alla.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Arto 2.0

Saan päivityksen.

Edellinen versio vetelee viimeisiään, taitanee olla päivistä kiinni milloin stimulaattori sammuu ja pienen pieni sähkövirta rinnasta aivoihin lakkaa.

Olen toki kokeillut miltä se tuntuu. Siis kun virta pysähtyy.

Ja todennut, että muutaman vuoden takainen yhdeksän tunnin leikkaus ja sitä seurannut pitkä toipuminen saattoi olla kaiken sen arvoinen.

Arto 2.0 tulee olemaan langaton, itse ladattava. Ja onneksi ja toivottavasti ei mikään etäluettava. Äppiä en edelleenkään saa ja ylikansalliset yhtiöt eivät virrankulutusta seuraa.

Aika scifiä tämä SoTe. Ainakin minun kohdalla.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Miesten mielipiteet

Jos olet aiemminkin tekstejäni lukenut, ei liene tule yllätyksenä että uskon miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon. Kaikessa.

Yhtenä tekijänä on toki se, että kolmea pientä naista yritän parhaani mukaan osaltani kasvattaa. Ottamaan vastaan kaikki se sonta mitä tulevaisuudessa tulevat vastaanottamaan.

Karvani nousevat pystyyn aina kun törmään, lähinnä somessa, ihmisiin, lähinnä miehiin, jotka kaikessa tyhmyydessään koittavat vakuuttaa, lähinnä itselleen, että Suomessa vuonna 2018 on tasa-arvon suhteen kaikki hyvin.

Mutta kun ei ole.

Toivon että lapseni saavat jonain päivänä elää yhteiskunnassa jossa esimerkiksi nainen saa samasta työstä samaa palkkaa kuin mies. Ja ettei kukaan kolmikostani koskaan tulisi määritellyksi jonkinlaiseksi pelkästään siksi että sattuu olemaan nainen.

Tähän jaksan, huolimatta keski-ikää lähestyvien miesten mielipiteistä, edelleen uskoa.

Tai ehkäpä juuri siksi. Ehkäpä tulevat polvet olisivat edes hitusen viisaampia.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Historiankirjoitusta

Vuoden viimeistä viikkoa ei poliittisesti tylsäksi voi haukkua. Kokoomus kun ei joulurauhaa kauaa jaksanut kunnioittaa.

Todellisuudesta vieraantuneita ovat, puolueen kansanedustajat ja virkailijat. Kuvittelevat korkealla tornissaan istuen toimivansa maansa parhaaksi.

Kun koittavat rajoittaa sananvapautta.
Kun olettavat perheellisen työnhakijan jättävän kaiken ja muuttavan työn perässä.
Kun hyökkävät kansan kimppuun silloin, kun kansa toteuttaa demokratiaa.

Historiaa luulevat tekevänsä. Ja kaiketi tekevätkin - toisenlaista vaan mitä itse kuvittelivat.

Kokoomuksen Rytinäviikot: toivottavasti ei perinteeksi muodostu.

torstai 28. joulukuuta 2017

Ihmisentapaisten joulu

Joulu.

Oli ja meni ja suhteellisen rauhallisesti. Vaikka sainkin joulun, jolloin sain katsella niitä joita varten joulua yleensä vietetään.

Tyttäret nauttivat. Loikoilivat, lukivat, pelasivat, söivät ja taas vähän loikoilivat. Ja avasivat lahjansa.

Hymyjä, iloisia huutoja, nauruakin. Ja kaikki kolme sanoivat että "olipa isi hyvä viikko". Lahjoista parhain minulle.

Ja vaikka ikävä niitä alkoi jo ennen kuin ne pois vein, tiesin että vaimonkaltaisen kanssa elo jatkuu pykälää rauhallisempana, yhdessä. Loikoillen, lukien, surffaten, syöden ja taas vähän loikoillen.

Vaikka eläminen onkin joskus aika outoa, tunnen itseni onnekkaaksi. Hellun kanssa yhdessäolon ja yhdessä rauhoittumisen lisäksi sain viettää jouluni taas omien ihmisentapaisteni keskellä.

Koska niiden juhlahan tuo on.