maanantai 18. syyskuuta 2017

Vaimoainesta

Meidän perheessä on ymmärretty tuon tasa-arvon päälle. Oikein viimeisen päälle.

Ja ennenkuin oletat, sanon että en, en ole nyrkin ja hellan välissä. Vaan vapaaehtoisesti ja ajoittain jopa innolla.

Olen siis vaimoainesta, en luojan tai kenenkään muun taivaallisen, vaan kahdeksan vuoden takaisen, naamaani iskeytyneen meteoriitin ja neurologisen sairauden armosta.

Nauratti kun rouva lähti metsästysseuran kämpälle lihanleikkuuseen ja itse jäin sohvalle katsomaan kun Trinny ja Susanna laittoivat ruotsalaisia naisia uuteen kuosiin.

Lihaa leikkasivat, rouva ja ukkelit, pari sataa kiloa pakkaseen. Ja jahtia on vielä jäljellä.

Että näin meillä. Väärinpäin? Ei, ja en vaihtaisi vaikka pakotettaisiin.




torstai 14. syyskuuta 2017

Koulupäivässä parasta

Tietyt asiat näköjään säilyvät vuodesta toiseen. Ja itsekin olen jo siinä iässä että pystyn (tai joudun) sanomaan, että säilyy sukupolvelta toiselle.

Kuten koululaisen tuntema vastenmielisyys kesäkeittoa kohtaan.

Ongelmanahan kesäkeitto kouluruokailussa ei ole kovinkaan suuri. Mittakaavaltaan sieltä pienimmästä päästä, sellainen ensimmäisen maailman ongelma.

Itse, silloin kauan sitten, en voinut sietää kesäkeittoa. Ja ainakin silloin, kauan sitten, koulun ruokalan pöydässä istuttiin niin kauan kunnes keittäjän annostelema lautanen oli tyhjä.

Tai itkettiin ja istuttiin.

Nyt, kuudesluokkalaiseni piti koulujen väliseen yleisurheilukilpailuun osallistumisessa parhaana sitä, ettei tarvinnut tänään kesäkeittolautasta tuijotella.

Uskallan väittää, että vaikka kesäkeitto jätettäisiin kokonaan koulujen ruokalistoilta pois, ei suomalainen kulinarismi kokisi kovinkaan suurta kolausta.

Ja jos nyt aiot vedota kasvatukseen tai erilaisiin ruokiin ja makuihin tottumisella, mieti kuinka monta kertaa itse olet kesäkeittoa kotonasi valmistanut.

Aivan!

Kiitos Twitter/@Paivi65 kun annoit sysäyksen tälle muistelulle. Annan sinulle sen anteeksi :)

tiistai 5. syyskuuta 2017

Mestari Sipilän sillat

Minulla nyt hiukan, jos sallitte kielenkäytön, vituttaa.

Tämä nykyinen porvarivetoinen hallituksemme kun tuntuu pyrkivän määrätietoisesti meidän heikompiosaisten elämisen laatua pahentamaan.

Tarkoitan siis meitä pienituloisia, perheellisiä, sairastavien lasten vanhempia, itsekin parantumattomasti sairaita.

Meitä, jotka juoksemme, niin typerää kuin se onkin, elintarviketarjousten perässä. Meitä jotka kuljetamme lapsiamme 220 kilometrin päähän sairaalaan hoitoa saamaan. Meitä jotka joudumme tuskailemaan jokaisen korotetun veron kanssa.

Siis heikompiosaisia.

Minua ei lohduta 60 miljoonan euron silta vajaan tuhannen asukkaan luodolle. Ei minkäänlainen siltarumpu-politiikka. Samalla kun korvauksia pienennetään, tukia leikataan ja elämisen kannalta tärkeiden hyödykkeiden hintoja tavalla taikka toisella korotetaan.

Minua, joka joutuu jatkamaan sairastamista, koska Kela ei korvaa 600 euron lääkkeestä senttiäkään.

Ei lohduta, ei.
Tieto siitä että rahaa löytyy niille joilla sitä jo ennestään on. Asioihin, joita ilman on pärjätty tähänkin asti. Ja pärjättäisiin jatkossakin.

Samperin Sipilä ja samperin sillat.


perjantai 25. elokuuta 2017

Uskossaan vahvat

Viime perjantainen puukkohullun terrori-isku taisi tehdä tehtävänsä. Herätti kauhua ja pelkoa, alkoi jakamaan kansaa eri leireihin, kiihotti jo ennestään kiihottuneita.

En ala ottamaan kantaa politiikkojemme sen jälkeisiin toimiin, politiikan tuntemukseni ei sellaiseen riitä. Mutta elämänkokemukseni oikeuttaa ottamaan kantaa kaltaisteni tavallisten ihmisten käyttäytymiseen.

Sen verran paljon on netissä viikon aikana huudeltu. Oman käden oikeudella uhottu, meitä suvakkeja saunan taakse haaveiltu, uuden "Aatun" tulemista toivottu, sairaanhoitajia uhkailtu sekä syyttömien kimppuun hyökkäilty.

Ja ainakin omassa somessani huomasin sen, että ei-niin-suvakkien suosimat uutismediat kaivoivat sähköisestä naftaliinista esille taas "esimerkkejä" maahanmuuttajien saamista suunnattomista kuukausittaisista rahasummista. Jälleen kerran vailla lähdekritiikkiä, uskomatta lainkaan selkeitä todisteita siitä, että näitä "uutisia" on rankemmalla kädellä muokattu omaan totuuteen sopiviksi.

Sanon ei-niin-suvakki siksi, että eihän rasistia joka kutsuu eri mieltä olevia suvakeiksi, huorittelee ja homottelee, saa loukata. Pahaa mieltähän siitä uskossaan vahvalle isänmaan ystävälle sillä vaan saa aikaan.

Inhoan väkivaltaa, koska sellaista jouduin aikanaan kohtaamaan. Enkä toivo kenenkään väkivallan kohteeksi joutuvan. Mutta jos minulla olisi valtaa, saisi jokainen väkivallalla mässäilijä joutua kokemaan edes murto-osan siitä tuskasta mitä väkivalta pahimmillaan kohteelleen tuottaa.

Vaikka tokkopa ei-niin-suvakki sellaisestakaan tokenisi.

Koska on uskossaan vahva.




sunnuntai 20. elokuuta 2017

Olisi pitänyt arvata

Tein eilen virheen.

Ja olisi pitänyt arvata.

Kiihkoissaan kirjoittelevan, omaan aatteeseensa sokeasti uskovan vihantäyttämiin lausahduksiin ei olisi kannattanut reagoida.

Mutta kun teksti alkaa olemaan sillä tasolla, että argumentointi rajoittuu pelkästään raiskaustoiveisiin ja alatyylisiin, alapäitä koskeviin huudahduksiin, en kerta kaikkiaan voinut olla ns hiljaa.

Ja olisi pitänyt arvata.

Päivän kuluessa minulle toivotettiin takalistooni jos jonkinmoista välinettä ja elintä, minusta leivottiin kiusaaja, nimittelijä ja illan pimetessä alkoi suoranainen uhkailu.

Koska en halunnut että "suomalaisille" alettaisiin maksamaan tapporahaa eriväristen ihmisten "hoitamisesta". Koska en ollut sitä mieltä, että "Aatu aikanaan teki hyvin" tai en toivonut uuden "Aatun" tulemista.

Ja koska kerroin omia mielipiteitäni. Ja koska olin eri mieltä...

Olisi pitänyt arvata, että kun argumentit rauhalliseen keskusteluun loppuvat, ei näiden ihan kantasuomalaisten fundamentalistien keinovalikoimaan muuta kuulu.

Edelleen tuomitsen kaikenlaisen väkivallan. Ihan ketä tahansa kohtaan. Mutta en myöskään hyväksy sitä että kokonaista ryhmää ihmisiä alettaisiin vainoamaan yhden tekemisten vuoksi.

Koska jos näin käy, joudumme kaikki, niin suvakit kuin rasistit äärimmäisen vaaralliselle tielle.