Ihminen, ainakin suomalainen, on aika outo tapaus.
Kun tuntuu ettei toista ihmistä osata ottaa lainkaan huomioon, ei osata asettua kanssaihmisen asemaan, miettimään sitä mikä saattaisi olla naapurillekin hyväksi. Eikä pelkästään itselle.
Outo tapaus ajattelee, että jos en minäkään niin ei sitten muutkaan. Kun outo tapaus on joskus joutunut kärsimään ja kärvistelemään niin oudon tapauksen mielestä kenenkään ei koskaan tule päästä helpommalla, saatana.
Outo tapaus valitsee itselleen sopivia ajattelumalleja ja puolustaa niitä vaikka hautaan saakka. Ei puhettakaan että voisi edes hiukkasen avata outoa mieltään ja ottaa sinne ajatuksenripauksen toisen mielipiteestä.
Tai antaa sen toisen edes olla sitä omaa mieltään.
Oudon tapauksen mielestä elämä on pelkkä sarja omia valintoja jotka johtavat nykytilaan. Outo tapaus ajattelee, että oma moka, mitäs läksit, oma valintasi... Kykenemättä uhraamaan ajatustakaan sille että joku ei valitse vaikkapa joutua onnettomuuteen tai valitse esimerkiksi sairastua.
Toivon sydämeni pohjasta outojen tapausten vähenevän, muuttuvan solidaarisemmiksi, oppivan ottamaan lähimmäisensä ja heidän elämäntilanteensa ja olosuhteensa huomioon.
Ja jos johonkin olemassa olevista jumalista uskoisin, niin voisin vaikka vannoa jonkun niistä nimeen että omat tulevaisuuden tekijäni koitan opettaa elämään toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti